Vapaaehtoisuuden merkitys

SISÄLTÖÄ ELÄMÄÄN

Seurakunnan olohuonetoimintaan tulin lähteneeksi mukaan siitä syystä, että työni loputtua halusin sisältöä elämääni. Ja muistin myös lapsuudestani äidin esimerkin yhteisvastuu kerääjänä.
Vapaaehtoistyöllä on merkitystä itseni kannalta siinä mielessä, että saan sisältöä elämään, näen uusia ihmisiä, opin uutta sekä voin antaa oman työpanokseni yhteisön hyväksi.  Lisäksi voi saada uusia ajatuksia ja löytää omia vahvuuksiaan.
Seurakunnan toimintaan osallistuminen on tärkeää ja hyvä keino olla osallisena yhteiskunnassa ja auttamisen halu motivoi myös.
Mottoni: Auttamisen halu!

                                                                                                                    -Tuula

VAPAAEHTOISUUTENI TARINA

Eräs Vapaaehtoinen syntyi hänen jäätyään työttömäksi ja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Uusi vapaaehtoinen jäikin ”kerrasta koukkuun” ja siitä tuli hänelle elämäntapa. Vapaaehtoisuus on ollut Vapaaehtoiselle mukava rooli ja antoisa seuralainen. Välillä on seuraa ollut liiankin tiivis ja joskus on pitänyt miettiä jopa vapaaehtoista ”asumuseroa”, kun aikaansa hän ei ole osannut muuten säädellä.
Vapaaehtoiselle ei tule koskaan tylsää, jos vain osaa olla hoksottimet valppaana. Yksi asia ja kohtaaminen on johtanut toiseen ja näin ollen kokemuksia ja muistoja on tullut koko ajan lisää. Olisi ajan varmasti voinut käyttää huonomminkin –hän hieman ylpeänäkin tuumii. Varmasti siinä ajassa on voinut lämmitellä käsiään ja jalkojaan joku muukin – hän arvelee.
Alkuperäinen lähtökohta on tosin poistunut Vapaaehtoisen elämästä, koska vapaaehtoistoiminnan kautta hän on saanut ansiotyötäkin. Kannattaa varoa, mitä toivoo?
Vapaaehtoisen elämään vapaaehtoisuus on tuonut sisältöä sekä fyysistä että käsinkoskettelematonta. Ansiotyötä, ystäviä, suhteita, apua, kontakteja, maailmankuvan avartumista ja hyvää oloa…
Tätä erästä Vapaaehtoista motivoi työhönsä ja toimintaansa saamansa palaute ja palkka, joka yleensä on positiivista tai rakentavaa. Hänelle itsellensäkin tulee hyvä olo, kun on saanut olla jossain suuremmassa mukana ja autettu jotain asiaa tai jotakuta ihmistä eteenpäin. Vapaaehtoisella tekee mieli tehdä sama uudestaan ja ehkä vielä paremmin ja kehittyneemmin. tärkeämpänä työkaluna on itse ja kehto!

                                                                                                                    -Kaisa

KANSSAKULKIJANA, VAPAAEHTOISENA

Minun tarinani vapaaehtoisena alkoi, kun Kotiseurakuntanilehteen etsittiin vapaaehtoisia kirjoitustehtäviin. Vuosia on kulunut yhtä paljon kuin eläkevuosiani eli melkein kymmenen vuotta. Kirjoitustehtäväni lisäksi olen nyt muussakin vapaaehtosityössä, kuten ystäväpalvelussa. Tänä aikana olen saanut itselleni ystäviä, antoisia tapaamisia, tietoutta ja mielekästä ajankäyttöä. Saada olla avuksi ja auttaa on toisaalta samaa kuin aikanaan työssäni tai harrastuksessani.
Jos en olisi ollut vapaaehtoinen, monta kohtaamista olisi jäänyt kokematta, monta tarinaa kuulematta. Päiväkirjoista kirjoittaminenkin lähti lapsena ja vapaaehtoisena toimiessani olen saanut oppia samalla tekstien lähettämiseen ja muotoilemiseen ja toimittamiseen.
Ajattelen, että antamallani ajalla olen voinut tuoda sisältöä toisen elämään. Olen pystynyt kuuntelemalla ja kiinnostumisella tukemaan toista hänen muistoissaan, nuoruudessa tai edesmenneissä ystäväissään. Joskus tulee ajateltua, onko minulla kuuntelijaa sitten, kun sitä tarvitsen. Onko kukaan kiinnostunut minun elämäni nauhan kelaamisesta.
Vapaaehtoisena olen saanut kuvan siitä, mitä seurakunta tarjoaa ja mitä seurakunnassa tehdään. Vapaaehtoisten toimintaa myös tarvitaan ja seurakunnassa sitä arvostetaan ja tuetaan.
Nyt, kun haaveilen kesästä äänineen ja tuoksuineen, ajattelen myös niitä, jotka eivät itse pääse kesän iloja kokemaan luonnossa. Silloin on muistot, joita kannattaa tukea ja vaalia. Ikä ja erilaiset elämänkatsomukset ovat rikkautta. Tämän rikkauden tukemisessa haluan olla mukana myös ystäväpalvelun vapaaehtoisena toimijana.
Mottoni: Vapaaehtoisuutta on ajatuksissa istahtaa toisen viereen laiturille, nähdä yhdessä joutsenten lipuminen rantaveteen.

                                                                                       -Mirja

MIKSI LÄHDIN ETSIMÄÄN VAPAAEHTOISTYÖTÄ?

Mieheni kuoleman jälkeen elämä tuntui yksinäiseltä ja harmaalta. Ennen sitä tapahtumaa mieheni sairastui vakavasti. Päätimme muuttaa paikkakuntaa, kaipasin lapsien perheitä. Uudella paikkakunnalla minun täytyi alkaa rakentamaan myös omia sosiaalisia suhteita, kuten uusia ystäviä. Yksin ei ole kiva olla, eikä mennä tapahtumiin yms. Olin aina ollut useissa harrastuksissa, kuorossa, uimassa, jumpassa jne. pyöräilin, hiihdin ja kävelin.
Hiljalleen aloin käydä ryhmä- harrastuksissa myös uudella asuinpaikkakunnallani. Harrastuksissa tapasin myös henkilöitä, jotka olivat vapaaehtoistöissä, kolme naapuria kertoivat myös olevansa, ja olivat iloisia siitä. Tuntui, että on pakko saada ajatuksiin uusia asioita, mieli oli välillä kovin synkkä ja itku herkässä. Elämä oli joka aamu masentavaa ja samanlaista.
Sitten vähitellen näin juttuja vapaaehtoistyöstä, ja aloin itsekin etsimään sellaisia netistä. Ensimmäisen tehtäväni jälkeen tuntui, että valoa alkoi pilkottamaan elämääni. Työyhteisö kohteli minua hyvin ja kohteliaasti. Aluksi sovimme, mitä minun tehtäviini voisi sisältyä. Minusta tuntui hyvälle, kun sain auttaa toisia ja kuulua joukkoon.
Tunnen, että vapaaehtoistyö on antanut minulle paljon, järkevää tekemistä, uusia hymyileviä kohtaamisia, - niin työyhteisö kuin asiakkaat. Oikein odotin seuraavaa työtapahtumaa. Siitä alkoi minulla uusi elämä hahmottumaan. Tiesin heti, että ajan myötä haluan lisää erilaisia työtehtäviä. Aloin tuntea itseni hetkittäin iloisemmaksi ja elämäni merkityksellisemmäksi päivä päivältä.
Hain innolla lisää uusia paikkoja, johon voisin mennä tutustumaan. Välillä aloin kokea myös enemmän onnellisuutta ystävien lisääntymisen myötä. Silloin kävi välillä mielessä, että kyllä elämä taitaa voittaa. Elämäntilanteessani kotoutuminen yksin asuen alkoi sittenkin tuntumaan päivä päivältä paremmalta. Sain uusia ystäviä, mukavia työyhteisöjä, uusia kokemuksia, ja enemmän iloa elämääni. Sitä myöten tunsin myös terveyteni ja vireyteni paremmaksi.
Vapaaehtoistyö on tuonut elämääni juuri niitä asioita, joita kipeästi kaipasin, jopa enemmän. Nykyisin ajattelen, että koska niitäkin voi valita, pyrin ajan myötä saamaan sopivan määrän minulle sopivia ja mieleisiä tehtäviä. Olen tyytyväinen niihin aloihin ja asioihin, joita niissä hommissa oppii, ja ennen kaikkea minulla on monia ihania ystäviä, joiden kanssa vietän aikaa yhdessä.

                                                                                                                    -Sisko

VAPAAEHTOISTYÖ, MITÄ SE MINULLE MERKITSEE

Vapaaehtoistyö on tuntunut heti alusta asti tosi mukavalle ja rennolle. Ei ole mitään paineita eikä stressin aiheita tehtävän hoidossa. Mikä toimi motivaattorina päätökselle lähteä tekemään vapaaehtoishommia? Ehkä se oli kokeilla jotain erilaista ja ihan poikkeavaa tapaa osallistua johonkin tekemiseen. Oli kiehtovaa olla eka kerran seurakunnan toiminnassa mukana. Kukaan ei kummastellut tai ihmetellyt miksi juuri minä olen vapaaehtoinen.
Tämä erilaisuus ja poikkeava tapa tarkoittaa tässä kohtaa, ei niinkään tehtävää vaan ympäristöä, jossa toimin. Ihan erilainen kuin mihin olen tottunut.
Kirkko ja sen piirissä toimivat ihmiset, välillä samoja, välillä aivan tuntemattomia ja erilaisia. Vapaa-ehtoistyö on antanut paljon miettimisen aiheita, pohdintoja, mikä on kokonaisuus tällä vapaaehtoisten työmäärällä ja mitä se antaa tekijälle, että palvelun saajalle.  Kuka mittaa aikaansaannoksen merkityksen?
Itselleni tästä tehtävästä tulee kuitenkin tyytyväinen mieli, että on voinut palvella omalla osaamisella. Tehtävien määrä on sopiva, ehkä voisi olla vähän enempikin työvuoroja. On tärkeää, että myös saatu palaute tuo mukanaan tyytyväisyyttä, että kelpaa johonkin, voi olla synnyttämässä jopa pieniä ideoita tehtävänhoitoon.
Kaiken kaikkiaan voi saavuttaa elämyksiä ja tekemisen iloa. Sehän on kaikessa toiminnassa tärkeää, että suoritettu työ, tehtävä, palkitsee tekijänsä. Se palkinto tulee kullekin omalla tavalla. Vapaaehtoistyössä ei makseta palkkaa. Muut syyt houkuttaa vapaaehtoisuuteen.
Vapaaehtoistyön aloittaminen sopii hyvin erilaisten elämäntilanteiden käännekohtaan, kun haetaan hiukan erilaisia kokemuksia, joista itsekin voi saada jotain. Tekemisestä, ympäristöstä, uusista ihmissuhteista, keskusteluista. Vapaa-ehtoisten työskentelyilmapiiri on hyvä ja sekin osaltaan houkuttaa tulemaan hoitamaan oman työvuoron.
Oppia jotain uutta. Lyhyt kokemus on tuonut esille sen piirteen tässä vapaaehtoisuudessa, ettei siitä pidetä isoa ääntä vaan tehtävät hoidetaan matalalla profiililla.
oivoisi, että vapaaehtoisia tulisi myös nuoremmista ikäluokista, sillä kaikille löytyy sopivaa tekemistä, pienikin panos saa paljon hyvää aikaan.

-Päivä kerrallaan

MINUN TARINANI VAPAAEHTOISENA

Olen ollut mukana hyvin erilaisissa vapaaehtoistehtävissä seurakunnassa. Olen laulanut vanhainkodissa, ollut yhteisessä keittiössä ja olohuoneen suunnitteluryhmässä. Olohuoneessa olen ollut mukana ryhmissä ja sen avoinna ollessa vapaaehtoisena olohuoneen päivystäjänä.
Haluaisin mennä mukaan pyhään tanssiin ja tuolijumppaan. Kainuulaisena sanon, etten ole kopeutunut, mutta vaihtelevalla menestyksellä ja uteliaana olen kuitenkin kokeillut montaa juttua. Olemme saaneet myös koulutusta ja toivoa erilaisia asiantuntijoita koulutuksiin.
Tunnen, että vapaaehtoisuus on antanut minulle merkitystä ja tarpeellisena olemista. Olen tavannut hyviä ihmisiä, jotka haluavat vilpittömästi auttaa. Olen myös saanut ”virtaa”, kun huomaan olevani avuksi.
Vapaaehtoisuus on antanut minulle tunteen, että olen tärkeä ja olen tavannut ihania ihmisiä.
Vanhat virret ja laulut ovat nousseet mieleeni, kun vanhainkodissa niitä lauletaan ja on hyvä olo, kun poistumme sieltä. Viime perjantaina lauloimme ”Jo joutui armas aika” ja se jäi korviini pitkiksi ajoiksi ja kädetkin menevät helpommin ristiin.
Ajattelen, että minun antamalla ajalla on merkitystä ja samalla saan itsekin paljon. Jaksan erilaisissa askareissa kotona ja läheisteni kanssa. Vapaaehtoisuus on tuonut elämääni rikkautta ja yhteisöllisyyttä. Koulutukset ja retket ovat olleet ikimuistoisia. Minua arvostetaan ja tuetaan auttamistyössä. Saan apua, kun pyydän.
Odotan kesää ja pysyisin terveenä. Haaveilen myös ajata lasten ja lastenlasten kanssa. Matkoista, uimisesta, luonnosta, kulttuurista ja maailman rauhasta.
Vapaaehtoisena minua motivoi monet asiat, mutta aina voin myös kieltäytyä, jos en juuri sillä hetkellä jaksakaan. Teen sen, minkä jaksan ja mikä minulle sopii. Ehkä eniten motivoi ihmiset. He ovat mielenkiintoisia.
Haluan auttaa ja käyttää niitä taitoja, mitä minulla on.

                                                                                                                    -Tuulikki

HYVÄN PUOLELLA 

Minun tarinani vapaaehtoisena alkoi, kun olin tullut elämänkaaressani siihen vaiheeseen, jolloin jäädään työelämästä eläkkeelle. Minulle tuli tunne siitä, että haluan antaa oman panokseni vapaaehtoistehtävään.
Vapaaehtoisuus on antanut tässä elämäni vaiheessa uusia kokemuksia elämän rikkaudesta. Tehtävät ovat vahvistaneet vaistonvaraista ajatteluani ja toimintaa. Haluan olla hyvän puolella kykyjeni mukaan jakamassa ja ihmettelemässä. Vapaaehtoisuus on tuonut yhteisöllisyyttä ja iloa. Haluni on toimia tehtävissä sitoutuneena ja vastuullisena olemalla vuorovaikutuksessa sanallisesti ja sanattomasti. Ajattelen, että minun antamallani ajalla todentuu jotain sellaista joka ei ole näkyvää. Tavoitteena aitous ja toisen kunnioittaminen – Sinä olet ilo minulle sekä Sinun elämäsi tarina.
Juuri nyt haaveilen ja harjoittelen, että kaiken keskellä minua seuraisi levollisuus ja läsnäolon ilo näkemiseen, kuulemiseen ja tuntemiseen.
Vapaaehtoisena minua motivoi odottaminen ja kohtaaminen sekä tilan ja ajan antaminen sinulle ja minulle, hengittämään tilaa tilassa.
Motto: Sinä olet ilo minulle sekä Sinun elämäsi tarina.

                                                                                                                    -Eräs Kulkija