Kirkkoneuvoston ja -valtuuston kokousten pöytäkirjat » 
Kirkkoneuvoston kokousajankohdat löydät täältä.
Kirkkovaltuuston kokousajankohdat tarkentuvat myöhemmin.

Kirkkovaltuuston esityslista »Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Esityslista on luettavissa noin viikkoa ennen kokousta. Pöytäkirjan julkaisun jälkeen esityslista ei ole enää nähtävillä.

Uutislistaukseen

Lue Maija-siskon koskettava kirje sotaveteraaniveljelleen

Talvisodan päättymisen muistoksi 13.3.2016

Rakas Uuno-veljeni

Tavallisesti tavatessamme muistelemme aina menneitä -puheensorina on kiivasta- muistamme mitä muistamme. Niinpä ajattelin, että laitan muutaman yhteisen kokemuksen oman lapsuuteni ajalta. Tapahtumien ajoitus on sota sekä heti sen jälkeiseltä ajalta. Aika oli pelonsekaista. Vihollinen oli liian lähellä. Pelko tuli tutuksi. Se ei tahtonut häipyä sodan jälkeenkään.

Olit muutaman vuoden sodassa. Kävit varmaan joskus lomilla ja kotona. Huomasit kerran käydessäsi, että Impi ja minut oli toimitettu sotalapsiksi Ruotsiin. Sinä paheksuit: näin ei olisi saanut tehdä. Ikävöit meitä.

Kun tulit sodasta, olit väsynyt ja hermostunutkin. Olit joutunut tappamaan ihmisiä. Yritit etsiä elämääsi tarkoitusta. Sinua odotti kuitenkin sanantäyteinen aika. Tuli julistaja, joka johdatti sinut etsimään uudenlaista elämää ja sisältöä. Lähdit innolla mukaan, löysit uudet kaverit ja Jumalan. Yritit johdattaa myös minua, koulukirjastoa kun hoidin ja toin kirjoja kotiin, seuraamalla millaisia kirjoja luen. Olit ihastunut Annikkiin. Niinpä myös Anna-Liisan puronsillalla opettamat valssin tahdit sinulta jäivät. Herätysliike oli hyvin voimallinen.

Oli hyvin hiljainen ja valoisa, minusta aavemainen, kesäilta. Kuljeskelimme Raatteen tiellä, karhu karjahteli, pelkäsin ja kiljuin, sinä tyynnyttelit: lintu se vain on. Seuraavana päivänä myönsit, että kyllä se karhu oli.

Sodan jälkeen uutta kotia rakennettaessa poltetun tilalle, olimme kaikki innolla mukana. Niinpä minäkin nousin hirren päälle vuolukirveen kanssa. Tuli vain polveen haava, sinä kannoit minut sisälle ja laitoit siteen ja käskit viikon olla liikkumatta. Haava parani, arpi jäi. Työmaalla sinä käytit konetta, jolla tehtiin kattopäreitä. Anna-Kaisan kanssa kannoimme päreniput rakennuksen lähettyville.

Kesällä teimme vähäisiä heinätöitä. Yhtenä päivällä olimme suoniityllä. Iso, mielestäni jättiläinen, kyykäärme tuli meitä katselemaan. Sinä rohkeana miehenä painoit halkaistun kepinpään käärmeen niskaan. Kepin laitoit maahan pystyyn. Siinä käärme roikkui. Vanhan tietämyksen mukaan käärme kuolisi vasta auringon laskettua. Niinpä käärme jäi siihen roikkumaan, kun lähdimme kotiin.

Haaveilit rakennuspiirtäjän työstä, taisit hakeakin opiskellaksesi sitä. Ehkä muutama talo onkin sinun kynästäsi lähtöisin. Ja muutaman talon varmaan rakensitkin. Olet kiinnostunut menneestä ajasta. Niinpä rupesit keräilemään esineitä, jotka ovat muistuttaneet sinua siitä. On tainnut kertyäkin iso kokoelma.

Opiskeluaikana jouduin sairaalaan. Oli vieras paikkakunta, joten sairaalareissu maksoikin enemmän. Käännyin puoleesi ja sinä lunastit minut sairaalasta. Siitä kiitos vieläkin.

Vuodet vierivät, perustimme molemmat oman perheen, sinä Kainuuseen ja minä Kymenlaaksoon, joten välimatka kasvoi. Tapaaminen jäi harvemmaksi. Yhteys säilyi silti hyvin, meitä yhdistää tunneside. Kajaanissa käydessämme saimme sinulta lakkoja, joten meidän perheen joulu sai myös lakkakakkunsa.

Olit ollut autokolarissa ja sait vaikeita vammoja. Tulimme sinua katsomaan Kajaanin sairaalaan. Rukoilin puolestasi, että kivut hellittäisivät. Elämä on koetellut monin tavoin, mutta aina olet selvinnyt. Uskosi Jumalaan on ollut vahva. En tiedä, miten olisin jaksanut kaiken sen, mitä sinä olet kokenut. Olet saanut elämältä paljon surua, mutta kyllä siihen sisältyy myös ilonhetkiä. Olet ollut iloinen ja ylpeäkin lapsistasi ja ennen kaikkea iloinnut lapsenlapsista. Olet saanut heiltä paljon. Kyllä isä ja isoisä saakin olla ylpeä, mutta myös kiitollinen.

Vaikka välimatka on ollut pitkä, olet ollut aina rakas veli. Olen ollut iloinen, kun olet päässyt viime vuosina muutaman kerran vierailemaan kodissani ja samalla tutustumaan aikuistuneeseen perheeseeni.

Olet sairaalassa kun kirjoitan tätä. Sinulla on vahva usko Jumalaan ja tiedät, että kaikki tapahtuu Hänen tahdostaan. Toivon, että tervehdyt ja edelleen rupattelisimme.

Rakkaudella Maija-sisko

 

2016-04-05 08:31:57.0