kuva: Tarja Vehkaoja
Sinulle ja hänelle
Mikään ei ole onnellisempaa kuin yhteiselämä toisten kanssa. Iloja riittää, ja suruja. Hitaasti mutta varmasti opitaan rehellisyyttä ja luottamusta. Pimeinä aikoina imetään toisistamme uskoa elämään.
Ikävä toisen luo synnyttää ystävyyttä, rakkautta ja perhe-elämää. Mitä mutkikkaammat ovat elämänvaiheet, sitä enemmän yhteinen arki vaatii sopeutumista. Tutustuminen itseensä helpottaa tutustumista toiseen. Elämää ymmärtävä itsensä ja toisen armahtaminen vapauttaa loputtomien vaatimusten paineista.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
1. Kor. 13:1-3
