Rippikoulu ja konfirmaatio

Rippikoulu päättyy kirkossa pidettävään konfirmaatiojuhlaan. Se on nuorten oma juhlamessu, mutta myös kotien, kummien, sukulaisten ja koko seurakunnan yhteinen juhla. Konfirmaatiossa vietetään aina ehtoollista, johon myös nuoret osallistuvat, moni heistä ensimmäistä kertaa.

Konfirmaatiomessun alussa nuoret saapuvat valkeissa alboissa kulkueena kirkkoon. Kulkueen edellä kannetaan ristiä: seurakunta on matkalla oleva Jumalan kansa, joka seuraa Ristinmiestä.

Konfirmaatioon kuuluu uskontunnustus, jonka nuoret lausuvat yhdessä muun seurakunnan kanssa. Näin he ottavat omalta osaltaan kantaa siihen uskoon, johon heidät on kastettu ja jonka mukaisesti he ovat saaneet opetusta rippikoulussa. Uskontunnustuksen jälkeen konfirmoitavat polvistuvat alttarikaiteen ääreen, ja heidät siunataan matkaan. Siunausta ja Jumalan huolenpitoa kuvaa kätten päällepaneminen, johon myös kummit voivat osallistua ihan niin kuin kastejuhlassakin! Tavallisesti nuoret laulavat myös oman konfirmaatiolaulunsa.

Konfirmaatio tulee latinan kielen confirmare sanasta, joka tarkoittaa vahvistamista. Jumala tahtoo vahvistaa nuoria seurakunnan jäseniä luottamaan itseensä ja turvautumaan elämän antajaan, Taivaalliseen Isään. Seurakunta rukoilee heidän puolestaan ja lähettää heidät ottamaan vastuuta elämästä ja yhteisistä asioista. Konfirmaation jälkeen nuoret ovat täysivaltaisia seurakunnan jäseniä.

Oikeastaan koko rippikoulu on konfirmaatiota. Kaikki, mitä rippikoulussa tapahtuu, pyrkii vahvistamaan nuoria: heidän haparoivaa uskoaan, elämän totuuden etsintäänsä ja arkaa rukoustaan. Rippikouluryhmä on koolla oleva seurakunta, joka pyytää Jumalalta vahvistusta elämän kysymysten ja pelkojen keskelle.